Ylöjärven Ilveksen tekniikkakilpailut la 5.9.

Viime lauantaina saimme vihdoinkin järjestettyä jalkapallon tekniikkakilpailut monen vuoden tauon jälkeen.

Kyseessä on kilpailut joissa kilvoiteltiin seurassamme aikanaan useampanakin perättäisenä vuotena. Osallistujamäärissä oli vuosi vuodelta laskeva trendi, osasyynä varmasti Suomeen aikanaan Barcelonasta rantautunut jalkapallon opettamismetodi, Ekkono, jossa kaikki jalkapalloilijan tarvitsemat avut opetetaan pelaamalla. Tähän metodiin sitten ihastuttiin, Palloliittoa myöden, ja sitä pidettiin ainoana oikeana pelaajakehitysmetodina. No, aikaan ennen Ekkonoa on trendeinä ollut milloin pitkän pallon pelaaminen ja milloin taas puhtaasti fysiikka. Fysiikkaa ihannoineena aikana joku suomalainen pelaaja totesi kilpailukauteen valmistavalla kaudella, pre-seasonilla, että "luulin, että meistä tehdään hiihtäjiä sillä jalkapalloja me emme nähneet". Niin ne trendit tällaisessa vielä ohuehkon jalkapallokulttuurin maassa kuin Suomi heittelevät. Yksi asia on kuitenkin kaikkien mahdollisten trendien rinnalla yhteinen ja se on laadukas tekninen osaaminen.

Yksi opponoija Ekkono-metodille löytyy Kroatiasta, Romeo Jozak, ja hänen "päätöksenteko ennen tekniikan opettelua, todellako?"-webinaarivierailunsa voi katsoa tästä YouTube-tallenteesta.

Takaisin tekniikkakilpailuihin. Osallistujamäärien laskevan trendin, sekä vuosien perinteen, huitaisi sitten sellaisella avokämmeniskulla nollaan Covid-19 eli koronavirus, että toipumisprosessi kesti aina viime lauantaihin saakka, mutta nyt ne siis ovat taas takaisin!

Tekniikkakilpailut olivat avoimet 9—13-vuotiaille ja osallistujia tästä ryhmästä saimme paikalle 10. Ilmoittautuneita oli enemmänkin, mutta erinäisistä syistä johtuen kaikki eivät paikalle päässeet. Joka ikäluokalle yhteisiä lajeja oli neljä, ponnauttelu, syöttö, pujottelu sekä kuljetus-laukaus. Lisäksi 12—13-vuotiailla ohjelmassa oli pituuspotku. Kaikissa lajeissa pelaajalla oli kaksi yritystä joista parempi aika huomioitiin loppuajassa. Yhteisissä lajeissa mitattiin hyväksytyn suorituksen kokonaisaikaa ja pituuspotku toi suoraan aikavähennystä loppuaikaan - mitä pidemmälle potkaisit, sen enemmän aikavähennystä (ihanan loogista, eikö vain!). Kaikissa neljässä yhteisessä lajissa on määritelty suorituksen maksimiaika ja mikäli pelaajan aika meni yli maksimin, tuli tulokseksi maksimiaika. Nämä kaikki ajat laskettiin lopussa yhteen joista pituuspotkuun osallistuneilta vähennettiin paremman oikean ja vasemman jalan yhteenlaskettu aikavähennys.

Kokonaisaikojen perusteella suoritukset arvotettiin Palloliiton määrittelemillä rajoilla kulta-, hopea- tai pronssimerkin arvoisiksi. Tämänkertaisista kisoista saavutuksena olisi ollut kaksi pronssimerkin arvoista suoritusta. Konditionaalimuoto "olisi" siksi, että koska kisat eivät olleet Palloliitolle ilmoitetut, viralliset kisat, ei myöskään virallisia kilpailumitaleita saa tilattua. Taklasimme nämä mahdolliset arvomerkkisuoritukset siten, että kaikki osallistuneet saivat mitalin.

Ensi vuonna sitten tavoitteena on järjestää ne ihan viralliset tekniikkakilpailut ja kunhan vain löydetään mahdollisimman hyvä ajankohta niille niin uskon, että osallistujamääräkin on jo hyvin toisennäköinen.