Comets Cupista kiiltävää, kunniaa ja kokemuksia

Ylöjärven Ilveksen juniorijoukkueita osallistui menneenä viikonloppuna Jyväskylässä järjestettävään Comets Cupiin. Turnaukseen osallistui seurasta yhteensä 8 joukkuetta, pojat 2014 kolmella joukkueella, pojat 2012 kahdella joukkueella, sekä pojat 2011, 2008 ja 2007 kukin yhdellä joukkueella.

Turnausmenestys oli vaihtelevaa, sijoitusotteluista pronssipelin kautta aina kaiken ratkaisseeseen sarjapeliin saakka. Tuloksekkaimmat suoritukset tekivät P2012 joukkue voittamalla pronssiottelussa Jyväskylästä tulevan JJK/Punaisen lukemin 3-1 sekä B-pojat eli 2007-syntyneet jotka voittivat kultaa!

P2012:n vastuuvalmentaja Arttu Konttinen kertoili, että joukkueella oli ollut hyvä nousujohteinen turnaus. Heidän taakseen jäi muun muassa Tampereen Ilveksen melkoisen kova joukkue, jota ex-Ylöjärven Ilves -valmentajat olivat henkselit paukkuen viemässä pelaamaan suoraan finaalia. No, matka osoittautui heillä sittemmin luultua karikkoisemmaksi… Ainoa tappio ylöjärveläispojille tuli koko turnauksen voittanutta joukkuetta, JJK Sinistä, vastaan ja voittajajoukkueen valmentaja oli kehaissut Konttiselle, että pahin vastustaja oli ollut nimenomaan ylöjärveläisryhmä.

Omasta puolestani voin kertoa miten B-pojilla turnauksessa sujui. Siitä seuraavassa:

B-poikien otteluohjelmaan kuului lauantaina kolme peliä joista tuloksena kaksi voittoa (PeKa Kotkasta sekä HJK) ja tappio isäntäjoukkue Cometsille. Pelaamisen tasossa päivän kuntokäyrä suuntasi koko ajan ylöspäin joten sunnuntain kahteen peliin lähdettiin hyvillä fiiliksillä, niin pelaajat kuin me valmentajatkin.

Valmistauduttaessa sunnuntain aamupäivän ensimmäiseen peliin kokkolalaista GBK:a vastaan saimme tiedon, että jo turnauksen jumboksi jäänyt LaVe Lammilta luovuttaa viimeisen pelinsä, syynä loukkaantumiset ja sitä kautta pelaajien loppuminen, eli meillä olisi enää juuri alkava GBK-ottelu pelattavana. Panoksena ottelussa olikin yhtäkkiä se, että voittamalla ottelun, me olisimme turnausvoittajia, muilla tuloksilla sijoituksemme olisi ollut enemmän ja vähemmän auki. Tämän tilanteen me pidimme pojilta salassa ettei vaan keskittyminen nuorilla miehillä olisi karannut epäolennaisiin asioihin.

No, mitäs siinä sitten muuta kuin pallo peliin ja taistelemaan sarjaporrasta ylempänä pelaavaa vastustajaa vastaan. Sitkeyden, välillä selviytymisenkin, kovan työn, ja toki myös onnen, mutta ennen kaikkea joukkuehengen avulla saimme kuin saimmekin pidettyä 1-0 -johdostamme loppuun asti kiinni. Loppuvihellyksen soidessa lähti varmasti meiltä valmennuksesta isoin huuto, tiesimmehän me tilanteen, mutta kun joku meistä valmentajista sitten sanoi pojille, että ‘arvatkaa mitä…?’ niin kyllähän hekin sitten saivat melkoisen metelin aikaan.

Hyvän mielen tällainen voitto saa kyllä aikaan, toukokuussa vielä pidettiin kriisipalaveria ja oltiin lähestulkoon “käsi katkaisimella” sammuttamassa valoja koko joukkueesta. Sen verran vähissä oli pelaajat keväällä, että ensimmäisillä kierroksilla pelasimme yhdellä vaihtopelaajalla tai ilman, joskus hetken aikaa jopa vajaalla miehityksellä. Kahden uuden pelaajan tulo joukkueeseen kuitenkin käänsi suunnan sen verran voimakkaasti, että nyt tämän turnausvoiton lisäksi olemme voittaneet viimeiset 8 peliä omassa sarjassammekin. Ja kun aiemmin mainittiin joukkuehenki niin toisen uuden pelaajan äiti sanoi minulle, että poika on taas löytänyt innon pelata jalkapalloa. Se osaltaan kertoo millainen Joukkue, nimenomaan isolla kirjaimella, on kasassa; ollaan tosissaan, muttei vakavasti ja välitetään kaverista.

Lauri Veittikoski