Papat iski kuin salama

YIlveksen ikämiehet lähtivät kauden toiseen M45-otteluunsa hyvillä mielin. Lähtöasetelma vierasotteluun Hämeenlinnan Lammilla oli oikeastaan herkullinen. Kun papoilla oli ensimmäisestä matsista rökäletappio alla (numeroita ei kehtaa kertoa), huonommin ei voisi enää mennä. Ja Lammilla oli sentään tiedossa nurmikenttä, jonka kunto tiedettiin vanhasta muistista. Ei siinä kotijoukkuekaan voisi juhlia taitopelillä. Pallo olisi ilmassa suurimman osan peliajasta - yritettäisiin sitä tahi ei. Siksi puolet pelaajistamme ehti rennosti viettää menomatkalla kaffitaukoa luottaen, että kauden paras peli olisi tulossa.

Lammilaiset olivat katselleet etukäteen sarjataulukkoa ja yrittävät kaikin keinoin vesittää sarjajumbon onnistumisen. Ensimmäinen juonensa oli se, ettei pukukopeilta saanut juomakelpoista vettä. Sehän ei meitä ylöjärveläisiä kuivattanut, kun matkassa oli litrakaupalla Saurion vedenottamon laatutavaraa kotikaupungistamme. Sen huomattuaan punavalkoisiin inkkariasuihin pukeutuneet 70-luvun LaVen urheilijanuorukaiset tanssivat alkulämpöinään ringissä sadetanssia. Vaan eipä siitäkään mitään tullut. Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna eivät saaneet rankkasadetta aikaa, vain muutaman tihkupisaran ottelun aikana.

Vettä saimme niskaan vasta toisen puoliajan alussa, kun yksi lammilaisten sattumalaukaus päätyi maaliverkkoomme. Kotikatsomo räjähti kuin Tammelassa Ilveksen tehtyä siellä tähän mennessä ainokaisen maalinsa. Eikä lammilaisetkaan ole enempää Untulan stadionilla vielä tehneet, sillä Hannu-molarimme päätti toisin. Lammilaisten säälittävänä taktiikkana koko ottelun ajan oli potkia kaukaa roikkupalloja boksiin ja sieltä kanadalaisittain molarin edestä ohjata peliväline maaliin. Hannu koppasi pallot toisensa perään ja kerran venytti urheiluruututorjunnan, kun katsomo oli jo noussut seisomaan varmana maalista.

Peliajan lähetessä loppua Hannu otti jälleen kulmapotkusta kopin ja lähetti vastahyökkäyspallon. Kun viisi ja puoli sekuntia myöhemmin Simo oli oikea jalka vapaana vastustajan molarin edessä, Hannu ohjasi ääneen ajatellen: "Tee nyt se maali...!" Ja Simohan teki! Iski kuin salama! Oikein tylytti molaria, kun pommitti käsien kautta maalin kattoon loppunumeroiksi 1-1.

Seuraavan kerran karskit käyrämme saivat vettä niskaan suihkussa, jonka vesi oli sulanut virkistäväksi viereisessä Ormajärvessä. Kuivin suin ei kenenkään tarvinnut lähteä kotimatkalle, sillä Hämeenlinnan kuninkaalliset eli koko Lammin Hovi palkitsi maalitykkimme seuralaisineen.

Haunon kohdalla huomasimme, että lammilaiset olivat tanssineen harmistuksissaan myös loppuverryttelyksi. Vattenplaninkia vältellen onnistuimme välttämään tuonkin vesityskampituksen. Olihan meillä voittajafiilis!